Taidan kirjoitella tarinani väärässä järjestyksessä, mutta tässä kertomus meidän risteilystä Eteläisellä Karibialla, Pearls of the Karibbean, Costa Favolosa. Lähtöpaikka oli La Romana Dominikaaninen tasavalta 23.12.2019. Tämä risteily varattiin tammikuussa 2019 ja heti samoin tein ostimme Finnairin liput Puerto Plataan. Kaksi päivää lentolippujen ostamisen jälkeen Finnair julkaisi uuden reittinsä talvikaudelle: Punta Cana. Siinä vaiheessa sapetti!! Matkaa Puerto Platasta La Romanaan on n. 300 km ja ajallisesti se vie huonokuntoisella tiellä 5 tuntia. Punta Canasta La Romanaan matka kestää tunnin. Yritimme saada vaihdettua liput, mutta eihän se onnistunut, koska liput oli ostettu ns. lightina. Eikä tässä auttanut "Luigin", jonka tapasimme matkamessuilla, kontaktit Finnairin suuntaan.
 |
| Rannalta |
 |
| Aamupalamesta |
Ensimmäisen yö olimme Puerto Platassa Blue JackTar-hotellissa (voin suositella). Toisessa meidän huoneista oli lepakko verhotangossa roikkumassa. Jonkin verran espanjaa opiskelleena jouduin menemään respaan sönkkään tätä asiaa. Lepakko oli sana, jota en tiennyt espanjaksi. Yritin käyttää batmänniä, muttei sekään mennyt perille. Onneksi poika tajuisi kaivaa googlesta kuvan. Kaksi huoltomiestä tuli sitten sitä elukkaa tappamaan. Olihan show!
Matka La Romanaan sujui ennakkoon tilatulla taksilla. Olimme kertaalleen joutuneet vaihtamaan hotellia, koska keväällä 2019 uutisoitiin kuolemantapauksista eri hotelleissa Dominikaanisessa tasavallassa. Olimme varanneet majoituksemme yhteen näistä hotelleista, mutta tähän hotelliin ei kukaan seurueestamme halunnut majoittua. Kuolinsyiksi epäiltiin myrkkyjä, joita käytetään tuholaisten torjunnassa.
Näistä säädöistä johtuen, muuttelimme takseja pariinkin otteeseen. Yhdestä jäi rahat saamatta, niitä ei saatu vaikka asia vietiin eurooppalaiselle kuluttajavirkailijalle, jonka kanta oli se, että rahat pitäisi palauttaa. Kyse oli siis ennakkoon maksetusta matkasta. Taas note to myself: käytä luottokorttia!
 |
| Joulua oli laitettu kivasti |
 |
| Sää ei suosinut kokoajan |
 |
Auringon nousua
|
 |
| Mun äidin sukunimi, ei sinne päinkään 😂 |
Viivyimme La Romanassa 6 yötä ennen risteilyä, hotelli oli Viva Wyndham Dominicus Palace Resort. Ihan ok hotelli, perussiisti, ei mikään ihmeellinen. Rannalla oli aina tilaa. Eri ruokapaikkoja saattoi varailla. Me kävimme meksikolaisessa ja aasialaisessa. Tätä aasialaista voi varsinkin suositella. Miehelle iski "turistitauti", klinikka oli vieressä, josta onneksi sai lääkkeet.
Kun se risteilyn lähtöpäivä vihdoin koitti, suuntasimme puolelta päivin satamaan. Terminaali oli yhtä kuin pystypalkit ja katto! Porukkaa ei ollut paikalla kuin kourallinen, saimme jonotusnumeroksi 2. Noin kolme tuntia venattiin, ennen kuin alkoi tapahtua. (Tuolloin vielä ajattelimme "hitauden" johtuvan kulttuurista. Samaiseen "hitauteen" ja kaaokseen jouduimme seuraavallakin risteilyllä, joka lähti Dubaista.) Porukkaa oli tuolloin kerennyt kertyä jo tungokseksi saakka, mutta omia puoliamme osasimme pitää siinä ryntäilyssä, kun tiskit vihdoin avattiin.
Ensimmäisessä vaiheessa tarkastettiin liput ja passit ja saatiin maihinnousukortti. Toisessa vaiheessa tarkastettiin uudestaan passi ja maksettiin "satamavero", joka oli kutakuinkin 20 € per nuppi. Siitä taxfree myymälän läpi ja laivalle. Ennen laivaan menoa matkustuskortti skannattiin ja jokaisesta otettiin valokuva. Tämä poikkesi aikaisemmista risteilyistä, joissa kuvat on otettu terminaalissa.
 |
| Vielä on tyhjää |
Costan lähtöselvitykseen kannattaa varata aikaa!
 |
| "Terminaali" |
Meillä oli varauksessa parvekehytti, 8355. Majoituimme koko perhe samaan hyttiin, minä, mies ja kaksi mun poikaa (tuolloin 16 ja 13 v.) Mukana reissussa oli mun äiti, joka tuli mukaan matkaan vasta meidän omien tilausten jälkeen. Hieman ahdastahan se alkaa jo olemaan, mutta menetteli vielä tämän reissun. Ensimmäinen yö oltiin satamassa, josta laiva lähti La Romanan edustalla olevalle pikku saarelle aamulla klo 7. Matka kesti vain n. 2 tuntia. Kauhee ruuhka päästä pois laivalta tälle saarelle ottamaan aurinkoa. Merenkäyntiä oli, laiva keinui ja kyyti saarelle oli laivan omilla shuttleveneillä/ pelastusveneellä. Ja koska sitä merenkäyntiä oli, oli laivasta poistuminen aika tukalaa. Olisi varmaan kannattanut odotella tovi ja lähteä myöhemmin. Toisaalta vaikka olimme siinä puolen välin menijöissä, ei saarelta meinannut löytää enää auringonottopetejä. Saarella oli tarjolla barbecue ruokaa, juomaa ja kaikkea mitä laivaltakin saa. Juotiin kookosta rommilla.
 |
| Isla Catalina |
 |
| Näillä roudattiin porukkaa edestakaisin |
Palattuamme parin tunnin jälkeen takaisin laivaan, oli sängyllä huomautuslappu. Heh heh, emme olleet osallistuneet turvaesitykseen (safetydrill). No joo, ei oltu kuultu! Ei siinä auttanut kuin mennä kuulemaan järjestelyistä laivan yökerhoon. Muissa risteilyissä, joissa olemme olleet, koko laivan toiminta on ollut keskeytettynä näiden turvaesityksien ajan, näin ei ollut Costalla.
Iltaa kohti mentäessä, laiva lähti kohti seuraavaa kohdetta, Brittiläisiä neitsytsaaria, Tortolaa. Me olimme varanneet ennakkoon saareen kiertoajelun + uimapysähdys. Kiertoajelu toteutettiin mustan miehen punaisella bussilla. Välistä tuntui, että jaksaakohan veto vetää auton ylös mäkeä ja välillä kauhulla ajatteli, että toimiikohan jarrut. Äänentoisto bussissa oli olematon, no eihän siinä ollut edes ikkunoita, jotka olisivat pitäneet äänen sisällä ja tuulen ulkona.
 |
| Kaunista oli ylhäältä päin |
 |
| Hauska heppu toi meidän kuski |
 |
| Kuvakollaasia saaren tapahtumista |
 |
| Vehreyttä riittää |
Illan tullen matka jatkui kohti St. Maartenia. Tämä oli varmaan mun miehelle unelmien täyttymys päästä katsomaan laskeutuvia lentokoneita. Tähänkin kohteeseen olimme varanneet bussimatkan, joka kävi keskustan toreilla, tuon kuuluisan uimarannan päässä ja vielä jäätelötehtaalla. Yhtään jumboa tai A380 tai vastaavaakaan ei nähty. Suurin lentokone mahtoi olla joku A... Ranta oli niin ahdas, ettemme sinne mahtuneet. Ei sitten millään. Autoa ja bussia kulki kokoajan, hieman levoton meininki, ei kiva. Seisoskeltiin ja katseltiin koneita, nuorempi poika hieman hermostui, että tässäkö tää oli... :) Vihdoin ja viimein laivalle, joka lähti klo. 17 kohti uutta kohdetta.
Saari oli hurrikaanin runtelema. Rakennustyöt ovat edelleen kesken.
 |
| Huippumesta 😏 |
 |
| Kuuluisia jäätelöllä kävijöitä |
Aamulla oltiin Martiniquella. Olimme varanneet tänne snorklausretken. Mun äiti kävi bussiajelulla. Itse saari jäi siis meiltä rantaa kauempaa näkemättä, mutta ehkä sitten toisella kertaa. Tämä meidän snorklauretki oli mielenkiintoinen, ei siis pelkästään kalojen vuoksi vaan siksi, koska tällä retkellä oli mukana eräs matkaseurue. Aluksi luulin, että siihen kuului isoisä, isä ja tytär. Vähän ajan päästä tajusin, että tämä vanhempi mies oli esiliina tälle pariskunnalle. Tytöllä oli ikää ehkä 14, mutta mies oli yli 20, aivan takulla. Ehkä vähän järkyttynyt...
Mun ainoa kuva ko. saarelta. EU:n mobiilidata pelitti hyvin.
Satamasta haettiin perustuliainen eli magneetti.
Viimeinen saarikohde oli Guadeloupe. Tänne emme ottaneet mitään retkeä. Meillä oli pojan kurkkukivun takia kohteena apteekki. Pientä kävelyä tehtiin ristiin rastiin kaupungilla ja palattiin risteilijälle elpymään. Kohteesta jäi lyhyestä visiitistä huolimatta hyvä fiilis. Värikäs kaupunki, iloisia ihmisiä.
 |
| Osuva kadun nimi. Netti löytyi!! |
 |
| Laidasta laitaan |
Liityttiin Costa clubiin. Kiitokseksi risteilystä ja käytetyistä palveluista saimme pullon kuoharia ja hedelmäkorin. Ihan mukava yllätys kävelyreissun päätteeksi.
 |
Viimeinen päivä oli meripäivä.
|
La Romanaan saavuttiin aikataulun mukaan. Olimme varanneet taksin ennakkoon klo 10. Jouduimme poistumaan laivasta jo klo. 9, joten siinä oli hieman joutokäyntiä. Jotenkin alkoi sellainen pieni epäilys nousta esille. Miehen sähköpostit eivät olleet päivittyneet, koska hän ei ollut valinnut 2 G:tä. Soitto taksifirmaan toi tiedon: " Teille ei ole kyytiä!!". Tai siis ensin sanottiin, että kyllä kyllä, tulossa on, mutta kyytiä ei ikinä tullut. Ei auttanut, kuin ottaa lennosta sellainen ahdas viiden hengen auto ja suunnaksi Puerto Plata. Viisi tuntia kului maisemia katsellessa, hienoahan siellä kieltämättä on.
Puerto Platassa satoi vettä, joten ranta jäi käymättä ja suuntasimme suoraan lentokentälle. Siellä oli tasan yksi ravintola auki, johon yritimme kuluttaa viimeiset rahat.
Kaiken kaikkiaan, reissu oli aikamoinen oppikoulu. Mikään ei tuntunut menevän putkeen, vaikeuksia oli heti varaamisvaiheesta alkaen aina viimeiseen taksimatkaan saakka, mutta hengissä selvittiin, eikä se matkakuumetta oli hillinnyt.
Kommentit
Lähetä kommentti